Valerie and Her Week of Wonders

Avasin blogini unenomaisella naiseksi kasvamisen kuvauksella ja aion jatkaa sitä tälläkin kertaa, kun kirjoitan elokuvasta Valerie and Her Week of Wonders (Valerie a týden divů) vuodelta 1970. Sen ohjasi yksi Tšekkoslovakian uuden aallon keskeisistä nimistä, Jaromil Jireš. Elokuva perustuu kirjailija ja runoilija Vítězslav Nezvalin vuonna 1935 kirjoittamaan ja 1945 julkaistuun samannimiseen kokeelliseen, goottilaisia teemoja hyödyntävään romaaniin. 

Valerie unelmoi.

Löysin itäeurooppalaisen elokuvan toden teolla vasta yliopistossa, kun elokuvahistorian luennoilla tutustuin tarkemmin neuvostoliittolaiseen elokuvataiteeseen. Kuitenkin elokuva, joka lopullisesti sinetöi kiintymykseni iäksi, oli Valerie, kun kävin katsomassa sen WHS Teatteri Unionissa valkokankaalta. Elokuvan allegorinen kerronta kuvaa nuoren tytön seksuaalista heräämistä unien, symboliikan ja sadun keinoin. Kun mietin tarkemmin, huomaan useiden minulle tärkeiden elokuvien käsittelevän tavalla tai toisella naiseksi tulemisen ja naisen seksuaalisuuden teemoja. Se tosin ei liene niin kummallista, jos otan huomioon, millaisia tunnekuohujen ja kriisien nostattajia nämä aiheet ovat itsellekin olleet ja ovat välillä edelleen. 

Valerien ihmeiden viikko kerrotaan assosiaatioiden ja unenomaisten kohtausten kautta. Fragmentaarinen rakenne muistuttaa visuaalista runoa, missä rationaalinen ja irrationaalinen maailma muodostavat kudelman, jossa todellisuutta ei voi erottaa Valerien päiväunista. Omalla tavallaan elokuva on psykoseksuaalinen Liisa ihmemaassa -tarina, jossa Valerien matka ihmemaahan alkaa, kun hän huomaa kuukautistensa alkaneen ja lapsuutensa olevan ohi. Maagiset korvakorut turvanaan Valerie sukeltaa päiväuniensa fantasioihin ja painajaisiin. 

Toki Valerie on oikeasti vielä lapsi, näyttää lapselta ja ajattelee kuin lapsi, mutta muutokset hänen kehossaan, kypsyvässä ajatusmaailmassaan sekä muiden ihmisten reaktioissa häneen saavat hänet tarkkailemaan niin itseään kuin ympärillä olevia ihmisiä seksuaalisina olentoina. Hormoneista humaltuneen nuoren tavoin hänen vielä rakentumaisillaan olevaan maailmaansa alkaa vuotaa vaikutteita aikuisten maailmasta ja henkilöt ja tapahtumat hänen ympärillään erotisoituvat. Valerie nähdään usein tarkkailijan roolissa hänen seuratessaan ystäviään ja sukulaisiaan salaa. 

Merkittäviä hahmoja Valerien elämässä ovat hänen isoäitinsä, nuori Orlík sekä mystinen Tchoř. Tchoř on monia nimiä ja ulkomuotoja omaksuva vanhempi auktoriteettihahmo. Hän on vampyyri, joka elää kanojen verellä, mutta on myös mieltynyt nuoriin naisiin. Valerieta vampyyri sekä viehättää että pelottaa. Elokuvan aikana Tchoř omaksuu niin konstaapelin, piispan, paholaisen kuin kärpänkin olomuodon. Missä Valerie ikinä onkaan, Tchořin varjo yltää hänen päälleen. Välillä Tchoř ottaa komean punahiuksisen miehen olomuodon, välillä hän näyttäytyy valkokasvoisena ja pelottavana vanhuksena, joka peittää ulkomuotonsa muilta viuhkalla tai naamiolla. Viittansa suojissa Tchoř saattaa Valerien alamaailmaansa. Kun maailman näyt käyvät kuitenkin liian painajaismaisiksi, pakenee Valerie maagisten korvakorujensa avulla. 

Tchoř paljastaa rujot kasvonsa Valerielle.

Orlík on sirkuksen mukana saapuva leikkisä ja ilkikurinen nuorimies, joka on viehättynyt Valeriesta. Hän toimii vastavoimana Tchořin uhkaavalle hahmolle olemalla tukena ja turvana Valerielle hänen sitä tarvitessa. Orlíkin hahmo edustaa niin potentiaalista poikaystävää kuin suojelevaa veljeä. Hänen häilyvä luontonsa tuo kuitenkin ristiriidan hahmoon - välillä Orlík nähdään Tchořin apupoikana, eikä hänen lojaaliudestaan siten ole varmuutta. Orlík myös hetkellisesti hylkää mustasukkaisuudessaan Valerien tämän pelastettua Tchořin antamalla hänelle verta omilta huuliltaan. 

Valerie ja Orlík

Kolmas hahmo on Valerien isoäiti, kalpea ja vaatimattomasti pukeutunut hengellinen nainen, joka nähdään usein Raamatun kanssa. Kun Valerie kertoo sirkuksen saapuneen kaupunkiin, tokaisee isoäiti, että Valerien pitäisi olla kiinnostuneempi lähetyssaarnaajien saapumisesta. Isoäiti ja hänen kotinsa edustavat elokuvassa realismia unien ulkopuolella. Koti on vaatimattomasti sisustettu ja väritön ja asettuu siten roimaan kontrastiin Valerien yltäkylläisten unimaailmojen kanssa. Isoäiti ei myöskään ruoki Valerien fantasioita. Valerien unissa kuitenkin myös tuttu ja turvallinen isoäiti kokee muodonmuutoksen paljastuen Elsaksi, Tchořin entiseksi rakastajaksi ja vampyyriksi. 

Valerie nousee rukoilemaan isoäidin tullessa huoneeseen.

Henkilöhahmot ja heidän häilyvät identiteettinsä edustavat Valerien pelkoja ja fantasioita. Tchoř on auktoriteettihahmojen sekä miehisen, ajoittain uhkaavan, seksuaalisuuden ilmentymä. Samaan aikaan hän edustaa kuitenkin myös omanlaistaan isähahmoa, jonka huomiota Valerie halajaa. Isoäiti/Elsa sen sijaan on vuoroin äiti, vuoroin eroottinen houkute, vuoroin Tchořin romanttisesta huomiosta kilpaileva vastustaja. 

Yksi kenties vaikuttavimmista kohtauksista elokuvassa on, kun Valerie tuomitaan roviolla noituudesta poltettavaksi isä Gracianin toimesta. Gracian on korruptoitunut kirkkoisä, joka yrittää raiskata Valerien siinä kuitenkin epäonnistuen. Kirpeän tappion koettuaan Gracian syyttää Valerieta noitakeinoilla viettelystä. Rovio pystytetään keskelle kylän toria ja Garcianin johdolla kyläläiset kokoontuvat tuomitsemaan liekkien keskellä nauravaa Valerieta. Orkesteri soittaa karnevaalimusiikkia Valerien irvistellessä Gracianille, eikä hänellä näytä olevan huolen häivää rinnassaan. Syyttömyytensä tietävä Valerie pakenee roviolta maagisten korvakorujensa avulla.

Katolisen kirkon moraaliopilla on oma roolinsa elokuvissa. Tekopyhän isä Gracian sekä hillitty isoäiti luovat kontrastin Valerien uteliaan ja seksuaalisuuteen vailla häpeää suhtautuvan luonteen kanssa. Myös vertaus noituuteen on kiinnostava, sillä vaikka noitina on poltettu ihmisiä historiassa sukupuoleen katsomatta, on noitavainoilla silti eittämättä yhteys misogyniaan ja pyrkimykseen kontrolloida naisten sosiaalista asemaa. Historiallisesti naiskehoon on liittetty paljon taikauskoa sekä pelkoa. Eritoten pelättyjen kuukautisten aikaan naiset (pahoittelut tästä historiallisesta kontekstista johtuvasta binäärisestä jaottelusta) nähtiin erittäin voimakkaina, sillä kuukautisvereen liitettiin maagisia ominaisuuksia. Useat rikokset, mistä noitia on syytetty, sisälsivät seksuaalisia sävyjä aina paholaisen kanssa makaamisesta impotenssin tuottamiseen ja penisten varastamiseen. Seksuaalisia haluja ilmaiseva nainen on siis vaarallinen. 

Valerie irvailee roviolla isä Gracianille.

Nainen on nähty historiassa alttiimpana noituuteen esimerkiksi siksi, että patriarkaalisessa jaottelussa mies edustaa rationaalista ihmistä, sen sijaan naiseuteen on yhdistetty irrationaalisuus ja tunteellisuus. Naiseus on jotakin lähempänä luontoa ja eläimellisyyttä, impulsseista kumpuavaa olemista. Naisesta kaikkein vaarallisimman tekee hänen oveluutensa, petturimainen luonteensa. Vaarallisten naisten myyttejä onkin maailma täynnä aina Pandorasta Eevaan. Luomismyytin kautta myös kristilliseen perinteeseen on iskostunut ajatus naisessa kasvavasta pahuuden siemenestä ja siitä, että nainen on miestä alttiimpi syntiinlankeemukseen. Se, että Valerieta ei kuitenkaan maalata elokuvan lopussa millään tavalla langenneeksi tai ”epäpuhtaaksi”, vaan hänen kuvataan ennemminkin tulevan sinuiksi päänsisäisen myllerryksensä kanssa, päättää päiväunen duurisointuun. Valerien tarina kerrotaan nuoruuden, uteliaisuuden ja itseänsä etsimisen oodina. 

Tchoř seuraa Valerieta kuin varjo.

Valerie tekee jotakin oikein tavassaan lähestyä aihettaan. Siinä missä monen elokuvan tapa käsitellä naiseutta jonakin iänkaikkisena mysteerinä suorastaan ärsyttää lähestymistapansa passivoivan ja etäännyttävän vaikutuksen vuoksi, olen täysin valmis sukeltamaan tuohon fantasiakuvaukseen Valerien kontekstissa. Kenties juuri elokuvan tarkoituksellisen fantastinen alitajunnan sirpaleita yhdistelevän rakenne on syy, minkä vuoksi symboleita, myyttejä ja arkkityyppejä hyväksikäyttävä naiseuden kuvaus enemmänkin kiehtoo kuin närästää. Toisaalta myös valehtelisin, jos väittäisin, ettei utuisella luontokuvauksella, gotiikalla tai vampyyreillä olisi ollut osansa pitämään mielenkiintoani yllä.